Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.


Ajankohtaisimmat päivitykset löydät Lumikuono FB-sivulta >>>

SCHAPENDOES

Rodun historiaa

Kantaisä; Pluis. Ensimmäinen rekisteröity schapendoes

Viime vuosisadan lopussa ja 1900-luvun alussa rotua esiintyi kaikialla Alankomaissa missä vain oli laidunalueita ja lampaita. Paimenet arvostivat koiraa sen ahkeruuden, älykkyden ja työnilon vuoksi. Kun rotu löydettiin, oli se lähes täysin hävinnyt sukupuuttoon. Kasvatus aloitettiin toisen maailmansodan aikaan, hollantiin Schapendoesjalostajien kerho (nykyisin: Vereniging de Nederlandse Schapendoes) perustettiin vuonna 1947 ja Raad van Beheer tunnusti rodun vuonna 1952.
Rotu polveutuu samoista koirista kuin katalonian paimenkoira, osa ranskalaisista paimenkoiraroduista ja kehitykseen ovat myös vaikuttaneet partacollie, puli ja bergamasco.

Rotumääritelmä kehitettiin vuonna 1954 ja FCI hyväksyi rodun vuonna 1971, jonka jälkeen jalostukseen on käytetty vain rekisteröityjä koiria. Schapendoes on siis hollantilainen paimenkoira jota käytetään lammaslaumojen paimentamiseen. Koska rodun kotimaassa lampaat laiduntavat hiljaisilla laajoilla alueilla ja on tärkeää että schapendoes on kestävä, pystyy hyppäämään ja liikkumaan hyvin.

Yksi kantaemistä; Astra 1947 - 1956

Muita rodun vaikuttajia ovat olleet mm:

Boeloe

Lulu

Roetje

Schapendoes rotuna

Schapendoesin täytyy olla paimenkoira niin fysiikaltaan kuin hengeltäänkin. Se on kevyt, normaalirakenteinen, keskikokoinen ja harmoninen paimenkoira. Sillä on pitkä, hieman laineikas karva ja runsas turkki. Päätä ja kuonoa peittää pitkä karva. Väriksi on kaikki sallittuja. Schapendoesin liike on vaivattoman ja pomppivan näköistä, se laukkaa enneminkin kuin ravaa. Liike on oltava kevyttä, jäntevää, ketterää ja sen tulee kyetä hyppäämään korkealle. Uskomaton hyppääjä eli "Lentävä Hollantilainen" kuten sitä kotimaassaan kutsutaan. Schapendoesilla on jatkuvasti oltava mielekästä tekemistä, sen on saatava paljon liikuntaa tai se hermostuu toimettomuuteensa. Se on älykäs ja kykenee toimimaan itsenäisesti. Se ei saa olla käytökseltään hermostuntu eikä agressiivinen. Käytökseltään sen on oltava iloisen hilpeä, kekseliäs, ystävällinen ja huomaavainen luonne. Tuntemiaan ihmisiä kohtaaan se osoittaa kiintymystä ja lojaalisuutta. Se on valpas, eloisa, älykäs, huomiokykyinen, nopean joustavaliikkeinen, energinen ja vilkas kuin elohopea. Avoin, hauska karvapallo.

Schapendoesit vuodelta 1942

Schapendoesit suomessa

Suomeen ensimmäinen Schapendoes tuli vuonna 1989 ja ensimmäinen Schapendoes syntyi suomeen vuonna 1993. Pentuja on viimevuosina syntynyt vuosittain noin 100 ja kokonaisrekisteröintimäärä on noin 1650 koiraa.

Tietoa rodulle tehdyistä terveystutkimuksista, sekä koirien saavutuksista niin näyttely- kuin harrastuspuolellakin sekä suomeen rekisteröidyt koirat löydät Suomen kennelliiton ylläpitämästä jalostustietojärjestelmästä.

 

Elämää schapendoesin kanssa

- 21 vuoden kokemuksella kerrottuna -

Schapendoes on rotu joka sopii mukaan monenlaiseen menoon. Sen kanssa on helppo elää niin kerrostalossa kuin maallakin.

Schapendoes on hyvin oppivainen, eli sen kanssa on helppoa liikkua, se tulee yleensä kutsuttaessa luokse ja sillä ei metsästysvietin puuttumisen myötä ole tyypillistä karkailla. Sitä on vaivatonta juoksuttaa vapaana, sitä ei yleensä tarvitse vahtia ettei se karkaisi vaan se pitää yleensä huolen siitä ettei omistaja karkaa.

Schapendoes on koira ja koirat haukkuu. Se ilmoittaa haukkumalla, mutta yleensä mikään ongelmahaukkuja se ei ole.

Rotuna se sopii niin yksineläjälle kuin lapsiperheeseenkin. Sen vahtimisvietit ovat lähes olemattomat, eli se toivottaa yleensä vieraat iloisesti tervetulleiksi, eli se on sosiaalinen, iloinen ja ystävällinen. Vauvoja se suorastaan jumaloi ja mummoja sekä vaarejakin se rakastaa. Se tulee erinomaisesti toimeen myös muiden eläinkunnan edustajien kanssa.
Joitain mainitakseni, hevoset, lehmät, kissat, pienjyrsijät ja "gekko"-eläimet, eli matelijoita liene oikeammin ja tietysti lampaat, possuja unohtamatta.

Rodun kanssa voi harrastaa, jos niin haluaa mutta se sopii myös ihan tavalliseksi lenkkeilykaveriksikin. Schapendoes on vilkas koira ja se tarvitsee runsaasti liikuntaa, purkaakseen energiaana ja mielellään muita koirakavereita, keiden kanssa kirmata. Schapendoes ei kuitenkaan tarvitse mitään omituisia aktiviteettejä ja rassaamista, eikä omaa stressaamista, vaan sen kanssa voi elää ihan normaalia elämää.

Schapendoesin turkki on pitkä, mutta ei työläs. Sen ei ole turkkinsa kanssa kuuma, vaan ihan niinkuin joka rodulla turkki suojaa, ei pelkästään kylmältä vaan myös kuumalta. Julkinen alastomuus antaa enemmän tai vähemmän orvon olon, kokeile itse ellet usko. Sen tukan tulee olla silmillä ja ellei niin olisi, sillä olisi jo olemassaan lyhyt tukka.

Aikuisella koiralla, oikealaatuinen turkki ei takkuunu, kuten pehmeä, pöppöinen turkki, joka on kuin tumppu. Oikeanlaatuinen turkki muistuttaa vuohenkarvaa, se ei ole silkkinen, eikä pehmeä vaan melko karhea. Kunhan malttaa olla pesemättä turkkia turhaan, ei pese sitä väärän laatuiseksi ja pehmeäksi, eikä pese siitä pois turkkia suojaavaa "vaha kerrosta", mikä ei ole likaa, eikä rasvainen, eikä haise, vaan se tekee sen että kurakeleillä turkkiin tarttuva lika rapisee siitä kuivuttuaan pois. Jos kotisi on niin hieno, valkoisine mattoineen että se ei siedä pitkäkarvaista, kuraa keräävää koiraa, älä osta schapendoesia ja harkitse koiran ottamista ylipäätänsä sotkemaan elämääsi. Vaikka schapendoesilla ei olekaan varsinaista karvanlähtöaikaa, sen hankittuasi on koirankarvat jokapäivästä elämääsi. Niitä löytyy pyhäpuvusta, kuin täytekakun kermastakin.

Turkiltaan schapendoes sopii mainiosti myös laiskemmalle ihmiselle, koska oikein hoidettuna, sitä turhaa pesemättä, aikuisen koiran turkille riittää kampaus parinkin kuukauden välein - HUOM! silloin kun puhutaan turkista, mitä ei ole pesemällä tai epäsopivalla ruoalla pehmennetty. Jos tiedät olevasi niin saamaton, että jo nyt tiedät leikkaavasi koirasi turkin "kun sillä on niin kuuma", älä ota elämääsi kiusallista karvojen kampaamista, ota suosiolla lyhytkarvainen koira, sille riittää silloin tällöin säämiskällä pyyhkiminen, eikä sekään ole välttämätöntä. Trimmattu schapendoes ei ole sen näköinen mihin rodun ulkonäössä ihastuit.

Schapendoesin ruokinta ei ole monimutkaista, sille riittää laadukas koiranruoka. Rodulla ei noin yleisesti ole taipumusta allegioihin, ja sen sairastuminen, oikean ruokinnan myötä on erittäin epätodennäköistä. Aina voi tietenkin olla poikkeuksellisia yksilöitä mutta yleensä syyt löytyvät näissäkin tapauksissa siitä että on unohdettu se että koiraa pitää ruokkia kuten koiraa kuuluu ruokkia, koiranruoalla.

Tämä liene vastannut kysymyksiinne: sopiiko rotu maale vai kerrostaloon? tuleeko se toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa? onko turkki helppohoitoinen? tarviiko rotua kouluttaa? mitä se syö?

Nyt kun sait ajateltavaa, sisäistä myös ajatus että:koiralla on oikeus olla sellainen koira millaiseksi se rotuna on luotu, olla koirana, elää koiran elämää ja syödä koiran ruokaa

jos en peloitellut sinua pois, tervetuloa Lumikuonolaan