Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.


Ajankohtaisimmat päivitykset löydät Lumikuono FB-sivulta >>>

HAVANNANKOIRA

Tizianon maalaus 1500-luvulta. Italialainen Frederico II Conzaga ja hänen bichon-tyyppinen koiransa

Rodun historiaa

Havannankoira on Kuubassa kehittynyt koiramaailman aarre. Havannankoirain syntyhistoria on arvoitus, mutta varma on, että rodun juuret johtavat Välimeren rannoille. On paljon mahdollista, että uuteen maailmaan muuttajat veivät koiriaan mukanaan - samoin merikapteenit, jotka sitten lahjoittivat koiriaan perheille, joiden luona vierailivat. Tällä tavoin eurooppalaisia kääpiökoiria joutui myös Kuubaan, jossa populaatio alkoi kehittyä omaan suuntaansa, kohti havannankoiraa.

Mahdollista on, että paikallisia ja/tai manneramerikkalaisia pikkukoiria sekoittui maahantuotuun kantaan. Tuolloin ei vielä ollut kyseessä rotu sellaisena kuin me sen ymmärrämme, vaan koiria paritettiin keskenään sen mukaan, miten omistajista tuntui parhaalta. Havannankoira on orjayhteiskunnan tuote, joten tuloksena oli usein vaalea (tummia värejä ei suosittu, vaikka niitä syntyi), hienostunut, viehättäväluonteinen, hoitoa vaativa runsasturkkinen eläin, joka viehätti etenkin naisväen esteettistä silmää.

Havannankoira säilytti paikkansa Kuubassa yläluokan lemmikkinä Castron vallankumoukseen asti. Rodun onni oli se, että ihmiset rakastivat koiriaan niin paljon, että ottivat ne mukaansa suurin uhrauksin, paetessaan Kuubasta.

Odotetusti amerikkalaiset kiinnostuivat näistä emigranttien pikkukoirista ja yhteistyö rodun hyväksi alkoi. Alunperin varsin pientä kantaa saatiin vahvistettua vähitellen etsimällä uusia koiria jopa lehti-ilmoitusten välityksellä. Kuubalaisten maahanmuuttajien ja amerikkalaisten yhteistyöllä havannankoira -rodun pohja luotiin ja tämän pienen viehättävän koiran maailmanvalloitus saattoi alkaa.

Eurooppaan havannankoira tuli Saksan kautta 1980-luvun alussa. Rodun kasvatustyö helpottui huomattavasti, kun Amerikan Kennel Club tunnusti sen vuonna 1995 ja musta väri hyväksyttiin syksyllä 1997.

Condesa de Chinchon, Goya 1783.

Les races des chien, Conde de Bylandt 1897

Havannankoirat suomessa

Suomeen rodun ensimmäiset edustajat saapuivat vuonna 1989. Vuositasolla pentuja rekisteröidään noin 600 pentua ja nykypäivään mennessä on Suomeen rekisteröity kaikkiaan noin 9000 yksilöä.

Rodun suosio kasvoi Suomessa voimakkaasti. Lyhyessä ajassa on vuosittaisten
rekisteröintien määrä noussut noin kuuteensataan. Havannankoirain suosio perustuu sen kauniiseen ulkonäköön, viehättävään luonteeseen ja monipuolisuuteen harrastuskoirana. Sen kanssa voi käydä näyttelyissä, osallistua TOKOon, kilpailla agilityssä tai viettää vain mukavia yhdessäolohetkiä koiraa hoivaillen.

Rodun nimi oli suomessa aiemmin bichon havanais ja suomennoksen jälkeen se muuttui havannankoiraksi.

Havannankoira rotuna

Havannankoira on hyvin eloisa, vilkas ja oppivainen. Se pitää liikunnasta ja ulkoilee mielellään reippaasti. Rotu sopii hyvin myös lapsiperheelle. Se rakastaa lapsia ja leikkii heidän kanssaan väsymättä. Havannankoirailla on myös hyvin itsepäinen, ja sillä on hyvä muisti. Toisaalta se on myös mitä ihastuttavin veijari, ystävällinen, iloinen ja rakastettava hurmuri, vilkas ja jopa hieman ilveilevä. Poikkeuksellisen valppautensa ansiosta helppo kouluttaa varoittamaan vieraista. Se on luonteeltaan eloisa, vilkas ja oppivainen. Se pitää liikunnasta ja ulkoilee mielellään reippaasti, tosin useat rodun edustajat ovat haluttomia "kastelemaan tassujaan" vesisateessa. Havanais on suhteellisen halukas miellyttämään omistajaansa ja siksi nopea oppimaan asioita.

Eräs havannankoirain omistaja on kuvannut koiraa ehkä kaikkein osuvimmin: havannankoirailla on vieterivartalo ja jousijalat. Kun nämä liitetään yhteen tosi fiksujen aivojen kanssa, on tuloksena verraton veijari pienessä, sievässä paketissa.

Havannankoira on kokoonsa nähden varsin sirorakenteinen. Sen säkäkorkeus on noin 23 - 27 cm, josta on sallittu +/- 2 cm poikkeama. Sen turkki on silkkimäinen, aaltoileva ja suhteellisen pitkä, mikä edellyttää omistajalta paneutumista turkinhoitoon lähes päivittäin. Havannankoira on väriltään yleensä vaalea, valkoisen, kullan, beigen, ruskean tai harmaan sävyinen, mutta myös musta väri tai mustat värilaikut ovat nykyisin hyväksyttyjä. Villava aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää (täysikasvuisella koiralla 12 - 18 cm), pehmeää, sileää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia. Kaikki turkin muotoilu ja saksiminen sekä karvojen poisto on kielletty lukuun ottamatta käpäläkarvojen siistimistä. Väriltään arvoin täysin puhtaanvalkoinen, eri sävyinen kellanruskea vaaleasta havannanruskeaan (punaruskea tupakan väri) tai musta karvapeite ja mainitut myös eri värisin merkein.